Meidän makkari on aika ihana paikka.
Ei olemukseltaan,
vaan tunnetilaltaan.
Sängyllä pötkötellessä on käyty pitkä liuta hauskoja,
mieleenpainuneita keskusteluja.
Eräs ilta luettiin ääneen positiivisuus-opusta.
Toisena iltana juteltiin pitkään seinien väristä.
Yhtenä puolestaan muisteltiin lapsuuden haaveammatteja.
Aamun realiteettien äärellä
lapsuuden haaveammatit todettiin jääneen vain haaveiksi
ja positiivisuus-opus kesken
unen yllättäessä.
Se, mikä jäi roikkumaan ilmaan vielä päivänvalossakin,
on seinien väri.
Äkillinen harmaafobia yllätti.
Nyt tekisi mieli rikkoa omia rajojaan
yhdessä jonkun aiemmin kammottaneen värin kanssa.
Ihana, kamala vihreä!
Siinäpä vasta liittolainen!
Tuleeko vai jättääkö tulematta meille -
- jääköön se tulevien iltojen jutunjuureksi :)
Meena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, ilahduta minua kommentilla lähtiessäsi! :)