DIY taulu kavereineen

Se siitä sitten.

Nyt on se paljon hehkutettu viimeinen, paljas seinäkin puettu.

Taas sitä tuttua be-positive-jankutusta havaittavissa.

Vielä polttelisi pienimuotoinen maalaushomma pisteeksi ii:n päälle,

mutta hyvin tuntuu toimivan nuinkin.

Aurinkoa kaikkien päivään!

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Sitä normisettiä.

Aamu on ollut aikamoista kamppailua itsensä kanssa.

Takaraivossa on nimittäin pitkään kummitellut ajatus

huoneiden päittäin vaihtamisesta.

Mutta.

Lasten lelukaaoksen katselu suoraan olohuoneesta ei lämmitä mieltä suuremmin.

Ja saman projektin kylkiäisenä edessä olisi vaatehuoneen purkaminen. 

Muuhun käyttöön, nimittäin.

Mentäiskö ojasta allikkoon, 

kun siinä tapauksessa vaatekaappeja täytyisi hankkia 

ainakin pari kappaletta muita neliöitä tukkimaan? 

Tuumasta toimeen.

Kokeilemalla selviää.

Meena

Vihertääkö?

Meidän makkari on aika ihana paikka.

Ei olemukseltaan,

vaan tunnetilaltaan.

Sängyllä pötkötellessä on käyty pitkä liuta hauskoja,

mieleenpainuneita keskusteluja.

Eräs ilta luettiin ääneen positiivisuus-opusta.

Toisena iltana juteltiin pitkään seinien väristä.

Yhtenä puolestaan muisteltiin lapsuuden haaveammatteja.

Aamun realiteettien äärellä

lapsuuden haaveammatit todettiin jääneen vain haaveiksi

ja positiivisuus-opus kesken 

unen yllättäessä.

Se, mikä jäi roikkumaan ilmaan vielä päivänvalossakin,

on seinien väri.

Äkillinen harmaafobia yllätti.

Nyt tekisi mieli rikkoa omia rajojaan

yhdessä jonkun aiemmin kammottaneen värin kanssa.

 

Ihana, kamala vihreä!

Siinäpä vasta liittolainen! 

Tuleeko vai jättääkö tulematta meille -

- jääköön se tulevien iltojen jutunjuureksi :)

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

T niinku Tunne, K niinku Koti

"Hei muutetaan tonne, tuo se on. 

Se on se oikee!"

Näin hihkuttiin meidän sohvalla taas kerran 

Etuoven tarjonta nokan edessä.

Asuntokuume iskee aina 

tasaisin jatkuvin väliajoin,

varsinkin miespuoliskoon.

Viisikymmentä neliötä lisää, vinokatto, miellyttävä pohjaratkaisu ja iso tontti

saa äkkiä unohtamaan ne miinuspuolet,

kuten loputtomat lumityöt, öljylämmityksen riemut ja pidemmät välimatkat.

Minä silmäilen jo lähintä puhelinta, kun puoliso tutkii välittäjän tietoja.

Pahimman huuman keskellä mieleen syttyy kysymys, että entäs tämä sitten, 

pitäiskö tää muka myydä?

Mielikuva kodissamme näytössä kiertävistä ihmisistä saa niskavillat pystyyn.

Joku muuko suunnittelisi keittiöön hillitymmät välitilat?

Tai supattelisi kesken näytön, että vessan rapatut seinät pitää kyllä levyttää uudestaan. 

Entäs olkkarin värimaailma, se pitäis kyllä uusia kokonaan.

Ei käy, tämähän on meidän kotimme!

Koti, jonka joka ikinen,

vinokin, kynnys on itse asennettu.

Turvalliset seinät, joita on maalattu monen mielialan mukaan sävystä toiseen.

Paikka, joka kätkee tuhansia muistoja ja säilyttää rakkaimpia ihmisiä.

Annetaanpa olla, ei muuteta mihinkään. 

Järjestellään vaikka huoneita vaan vähän uusiksi.

Vaihdetaan väliovet, ja maalataan makkari.

Mutta katotaan ihan huvikseen vielä niitä kerrostaloasuntoja...

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Haaste - Uusia kuvakulmia

Nakki napsahti, kun Punaista ja Makeaa -blogista heitettiin tänne hauska haaste,

kiitos Punainen!

Haasteen tarkoituksena on siis kuvata uusia, 

ennen blogissa näkymättömiä kuvakulmia/asioita.

Tämä oli aika haastava, 

koska useimmat kulmat on koluttu blogissa läpi jo useampaan kertaan.

Vaan eikse riitä, että pikkusen kääntää kameraa? ;)

Yksi nurkka kuitenkin on, mitä en liiemmin kuvaile.

Yhh, siinä nurkassa asuu tv.

Siellä se seisoo, rumana ja yksinäisenä.

Yksityiskohtia vatvotaan aika paljon, 

mutta kokonaisuuden hahmotus taitaa usein jäädä vähän vajaaksi? 

Ei hätiä, yritän parantaa tapani.

Ja hei - onhan meillä myös eteinen,

vaikkei sitä ole ennen tainnut vilahtaakkaan :)

Tämä taas -paljas valkoinen seinä, 

on se minun pahan päivän vara.

Tyhjä taulu, jota sinnikkäästi säästelen johonkin huippu-inspikseen.

Taitaa muuten olla ainoa laatuaan tässä asumuksessa. 

Tämä haaste on tainnut kiertää jo suurimman osan blogeista, joten en erikseen haasta ketään.

Toivoisin kuitenkin, että kaikki jotka ei siihen ole vielä tarttuneet

nappaavat sen mukaansa! :)

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Hukkaneliöt harakoille

Tätä se teettää, kun on liikaa aikaa.

Makkaria piti pikkusen pyöräyttää

- ihan vain pyörittämisen ilosta.

Sänky päätyineen päätyi vinksalleen nurkkaan ja näin saatiin hukattua muutama neliö harakoille.

Mutta hei, vaihtelu virkistää.

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Kynttiläfriikin huokailua

Joku on kehittänyt itsellensä pahan tavan

kiikuttaa joka ikisen kivaltanäyttävän kynttilänjalan mukanaan kotiin.

Siippa vihjaisi kauniisti, 

että joskus liika saattaa olla liikaa,

kun näki uusimman härvelin muuttavan olohuoneeseen.

Pitkän ja turhauttavan pyörittelyn jälkeen jouduin myöntämään tappioni

 - osa joutuu kaappiin odottamaan otollisempia aikoja.

Hm, kannattiko vähentää kalusteita ( =sälän säilytys tasoja)

niin paljoa kuluneen kesän aikana? 

Pieni sisäinen minimalisti kiittää.

samalla kun romuhamsteri huokailee.

Meena

Minimalistiksi ja takaisin

Tämän Romu-Roosan kollaasikierre kasvaa ja kasvaa

aiheuttaen positiivisia lumipalloefektejä huoneesta toiseen. 

-juuri kun olin luonut mieleeni selkeän, kauniin, mielikuvan 

minimaalisesta,

pelkistetyksi karsitusta,

ja tarkkaan valikoitujen värien muodostamasta sisustuksesta.

Yksi asia johti toiseen ja

kun olohuoneeseen raivattiin paljasta tilaa,

kiersi vahinko (=kaikki ylimääräinen) olohuoneesta eteiseen.

Aamulla yllätin sisäisen esteetikkoni kuitenkin hymyilemästä 

eteisen uudelle romukollaasille,

ja näin katosi minimalistin haaveet yhtä joutuisasti kuin olivat syntyneetkin. 

Ne pienet tai isot esineet,

henkilökohtaiset yksityiskohdat ja

 tunnearvollaan koreilevat 

- perityt tai itsetehdyt tavarat

luovat minulle sen kodikkuuden tunteen. 

Ja siitä en tingi.

Ainakaan ennen seuraavaa tavaraähkyä.

Meena

+

Kun kissa on poissa,

hiiret hyppivät pöydällä.

Tämän kohtalon joutui todeksi kokemaan Herra O,

joka pahaa-aavistamattomana palasi illalla salilta kotiin.

Sillä välin oli puoliso keksinyt 

toteuttaa itseään 

vatupassin, maalitilkan ja olohuoneen seinän kesken.

Hetken aikaa kuului vain vaimea "oho",

silmät pyöräyttivät muutaman kuperkeikan ja

aivotoiminnan raksuttelun saattoi melkein tuntea huoneessa.

Sitten olin aistivinani hymyn.

"Hei, tuohan on hyvä!"

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Ikkunalla

Olohuoneessa pöllyää.

Tarina on se, 

että pitkä tauluseinä kuvineen ja kaluineen kävi silmille liian levottomaksi.

Nyt on tähystys paikka ikkunan alla

ja avaraa tilaa lisää 

seinällisen verran.

Enää ei hypi silmille muuta kuin 

tuo hirviömäinen patteri.

Facebookissa vilautin jo tuoreimpia maalitöherryksiä.

Tarinoidaan niistä lisää huomenna :) 

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Kömpelön kämmit

 "Ei saa koskea kynttilöihin, tai täti alkaa itkemään!"

Huvittuneena muistelin hyvän ystäväni ohjeistaneen

 silloin taaperoikäisiä lapsiaan

näin aina meillä vieraillessaan.

Luulen vahvasti näiden lasten miettivän aikuisena,

että kuinka höntti täti onkaan ollut kyseessä :)

Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää,

eikä meillä itketä lattialle lenteleviä kynttilöitä tai kaatuneita maljakoita.

Ja tiedättekö miksi?

Koska tämän talon tunaroiva rähmäkäpälä on allekirjoittanut itse.

Se on aika usein, kun kuulee ihmisten pohtivan,

ettei pienet lapset ja sisustus-sommitelmat mahdu saman katon alle.

Onnekseni meillä lapset on aina osanneet jättää 

helposti särkyvät koriste-esineet ja kynttilät rauhaan.

 Sen sijaan omien jälkieni korjailuun kuluu yllättävän paljon aikaa.

Upouusi block-valaisin koki karun kohtalon, 

kun rikoin katkaisijan maalausprojektin tohinoissa.

Mies puolestaan joutui hälyttämään lisä-apua, 

kun kaadoin puolitoista litraa pataruokaa tiskikoneen alle.

(Kyllä, se on ilmeiseseti myös mahdollista)

Sohvaltamme taas löytyy noin kymmenet

kaatuneet kahvit ja 

keittiönlattiasta komea kolo tippuneen lasiesineen jäljiltä.

Eikä tämä töppäily rajoitu vain kotiseinien sisäpuolelle,

vaan töistä olen saanut tuomisiksi mm. kuhmun otsassa vaatetangon jäljiltä 

ja vetistelevän silmän kenkäepisodista.

Lapset touhuilkoot siis kaikessa rauhassa, 

mutta siivousvälineet kannattaa kaivaa esille jo siinä vaiheessa,

kun minä ryhdyn kahvinkeitoon. :)

Ehkäpä juuri nuo aamuiset viisi kuppia kahvia 

yhdistettynä levottamaan luonteeseen

voi olla hyvinkin se syy 

jatkuvaan käsien tärinään ja kuin-itsestään-tippuileviin astioihin.

Mutta ei tässä onneksi tarkkakätisen kirurgin uraa suunnitella.

Sen sijaan loppuviikosta odotellaan uutisia muiden opintojen suhteen ;)

Hauskaa päivää!

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight