voi Valo.

Syksyn synkkyydessä sitä havahtuu yllättävän yksinkertaisiin seikkoihin.

Kuten siihen, 

että koti on ja pysyy pimeänä vaikka valaisimia ripustelisi katonrajat notkolleen.

Rajatonta iloa synnyttäneen ahaa-elämyksen jälkeen 

pääsyylliseksi pimeyteen nimettiin mustaksi maalatut seinät, 

eikä siitä hetkestä vierähtänyt vuorokautta pidempään kun valoa suorastaan syöneet tummat pinnat oli päälle maalattu 

punertavan valkoisella sävyllä.

Seuraavan aamun fiilis uudistetusta olohuoneesta oli mykistävä. 

Aamukahvit venyi päivään saakka, ihan vain ihmetellessä

Valoa, avaruutta ja uuden näköisiä vanhoja tiloja.

Valon ja valkoisuuden pettämätön liitto teki kodista taas oman.

Vaikka keskeneräisyydet kummittelee syvällä takaraivossa, niin koti näyttää jälleen minulta.

Tai edes tämänhetkiseltä minulta. 

Kun liiasta synkkyydestä päästiin niin mieli ja olohuone näyttää puhuvan täysin samaa kieltä.

Eli tulkoon vaan syksy synkkyyksineen, minun olohuonetta se ei lannista.

Meena

Aina jotaki pientä

Kiire. Mikä hirviän huono tekosyy.

Kotiseinien tuijotteluun, saatikka kuvailuun, jää nykyään aivan liian vähän aikaan.

Erikoista kyllä, ne villeimmät uudistus idikset oman kodin suhteen ei silti hiljene hetkeksikään.

Aina täällä jotaki pientä tapahtuu.

Jos ei muuta, niin joku valaisin vaihtuu uuteen tai joku jakkara uuteen nurkkaan.

Mutta ne huikeimmat hommat odottaa pidempiä päiviä, minkä johdosta tämä koti alkaa näyttää rautakaupan varastolta.

Takapiha on pullollaan rakennusjätettä, eteisessä lojuu nippu vaneria, yhdessä nurkassa läjä kakkosnelosia ja vaatekaapeista löytyy maalipurkkeja. Saunasta puhumattakaan.

Vaan eipä siinä, pidempiä vuorokausia odotellessa. Näillä mennään.

Meena

Kotivinkki 19/2014

Hiphip ja hurraa, 

tätähän on odotettu keväästä saakka.

Siellä se nyt sitten on, kauppojen hyllyillä, uusin Kotivinkki.

Toukokuussa räpsittyjä kuvia katsellessa hoksaa, kuinka saamaton 

allekirjoittanut on ollut blogin parissa.

Huushollissa on muuttunut yksi jos toinenkin asia ja huonekalu tällä välin.

Nyt itteä niskasta kiinni ja kameran kanssa kierrokselle!

Kotivinkin jutusta huikean isot kiitokset 

Tanjalle ja Eveliinalla!

Meena

Kuhinaa yhestä keittiöstä.

Yks kulkee pitkin keittiötä ja huokailee.

Millä tähän keittiön muutokseen sais vähän lisää vauhtia?

Kärsimätöntä ei yhtään helpota se betonimöykky, joka kuivuu nyt kuudetta viikkoa takapihalla

 ja toivonmukaan päätyy vielä joku päivä keskelle keittiötä.

Siitähän ne ideat sitten taas lähti (lue: karkas lapasesta).

Niin keittiöremontin, kuin tulevaisuuden työhaaveidenkin suhteen.

Sairaspäivän polttavin pulma silti on, että maalaisko nykyisen keittiönpöydän kuitenkin keltaiseksi. 

Sillä välin, niitä muita haaveita odotellessa.

Meena

Kahelina keltaisesta.

Aiettä täällä ollaan ihan hurahtaneita.

Minä nimittäin, keltaiseen. 

Ja kesään. Ja uusittuun kotiin. 

Ja työhön, ja elämään ylipäätänsä.

Mutta jos nyt yritetään pysyä aiheessa

niin tuo netin roskalavalta bongattu keltainen pöytä 

tuo aika säpäkkää vipinää meidän olkkariin.

Aika aarre 

ja taas päästiin kierrättämään.

Olohuonekkin tuntuu olevan vihdoin oikein päin kalustuksen suhteen. 

Tai sitten se on se hävitetty televisio, mikä pisti fengshuit kohilleen? 

Meena

Pieniä muuttoja 2/3

Huoneiden muuttorumba senkun jatkuu vaan.

Hitsit miten paljon iloa pienetkin muutokset saa aikaan.

Tai sitten se on tuo meillä pikkuhiljaa leviävä keltainen väri, joka ilostuttaa? 

Minun makuuhuone muutti takaisin kotikonnuilleen. 

Kyllä ne huoneet toimii näin päin kaikkein parhaiten, vaikka välillä 

onkin pakko kapinoida ja yrittää toisin.

Taas eletään muuten niitä aikoja, kun haaveillaan minimalistisesta sisustuksesta ja työnnetään ylimääräistä krääsää kaappien perukoille.

Taitaa loppua lyhyeen tälläkin kertaa ne minimalisti-haaveet. 

Viimeistään loppuviikolla, ikean reissuun.

Meena

Pieniä muuttoja 1/3

Eilisessä päivässä riitti vauhtia ja vipinää

 kun meillä koettiin kolmea eri huonetta koskevat muuttotalkoot. 

Olohuone selvisi vähimmällä, sieltä kun ei karkotettu telkkaria suurempaa.

Työpiste sinne kuitenkin muutti. Kaikkine rojuineen päivineen. 

Ehkä siinä joku alkais tehdä myös oikeesti töitä nyt? 

Hienosäätöjä vailla valmista ja avot

- pahimmat inspispuuskat on taas hetkeksi tyynnytetty.

Meena

Keittiön kuosit

Uskallanpa väittää, että minun remontit

 kotiseinien sisäpuolella ei ole koskaan täysin valmiita.

Yksi kohta saadaan viimeistely kuntoon, niin toisesta päästä aloitetaan jo alusta.

Tästä elävänä esimerkkinä tuo vuosi sitten aloitettu keittiöremppa.

Nyt lähti lisää kaappeja ja seinät sai uutta maalia.

Seuraavaksi vuorossa kenties loppujenkin kaappien vaihto.

Meneekö välissä taas vuosi, sepä jää nähtäväksi.

Pieni kesäinen pölähdys kävi keittiön sisustukseenkin, kun verhokammoinen heltyi
vaihtamaan ikkunaan valkoisen vaihtoehdon.
Pisteen iin päälle teki ihanien vieraiden tuomat keltaiset auringonkukat.
Näillä mennään, asia kerrallaan ja valmiista haaveillen.

Ja ketäkö ne ihanat vieraat oli?
Superdynaaminen duo, toimittaja ja valokuvaaja.
Eli kannattaa suunnata kaupan lehtihyllylle ensi kuun aikana ;)


Meena

Karmit ruotuun.

Aiettä minä olen kaivannut näitä inspiksiä!

Herätä aamulla siihen tunteeseen, että nyt on kaivettava maalit esiin ja ruvettava hommiin. 

Yöasu päällä ja aamukahvit kupissa, siinä vasta täydellinen sunnuntai.

Eikö vanha sanonta kerro, 

että mitä ei voi peittää, voi aina korostaa.

Tämän koki nyt vanhat, kierot ja kolhuiset ovenkarmit.

Ja vitsit että tykkään! 

Kaikkine kierouksineen ja koloineen. Ja mustana.

Ihanaa ja innostavaa äitienpäivää!

Meena