Päritan & Pompen / Sven Fristedt

Alkavan viikonlopun kunniaksi

hehkutetaan hiukan tuota meidän sinikeltaista naapuria.

Sven Fristedtin 80-luvulla suunnittelema mallisto 

heräsi nykypäivään 

ja ihastuttaa minua rohkealla, abstraktilla kuvituksellaan.

Nämä piristävät kuosit tuo hauskaa ilottelua karua seinäpintaa vasten.

Ja mikä parasta 

-sarja sattuu olemaan hyvin kukkaroystävällinen ;) 

Pirtsakkaa viikonloppua!

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Raffisti köökissä

Hurraa, minä tein sen!

Keittiön pikkuremppa alkaa näyttää valmiilta.

Vähän industrial tyyliä, 

taidetta omista käsistä 

ja tarkkasilmäisimmät varmasti huomaavat myös hitusen palaavasta 80-luvusta. 

Ja mitäkö sinne sitten tehtiin?

Ensiksikkin, 

poistin toiselta puolelta kolme yläkaappia sokkeleineen ja 

välitilassa olleen peilin.

Rappasin koko seinän paljaaksi 

kaikista niistä neljänkymmenen vuoden aikana kertyneistä maalikerroksista

ja maalasin uudelleen.

Myös katto kaipasi pientä sipaisua maalia

tai itseasiassa kaipaa edelleen vähän lisää.

Pöytätason päällä olevalle seinänpätkälle sekoittelin hiukan sovelletun

tökötin tiilitasoitteesta ja saneerauslaastista.

Sillä sekoituksella rappasin seinän mahdollisimman karheaksi,

apuna käytin pientä lastaa ja omia kämmeniä

Ja sotku oli myös sen mukainen :)

Kun laasti oli kovettunut tarpeeksi 

niin maalasin päälle vielä pariin kertaan.

Luovuus pääsi täysin valloilleen valkoiseksi (J503) maalattua seinää katsellessa.

Siihen syntyi kiiltävän ja matan yhdistelmä,

moniulotteinen ympyrä.

Ja miksikö ympyrä?

Se on se minun pehmeämpi puoli hei ;)

Ei vaan - todellisuudessa se symboloi minulle monia asioita,

mutta samalla jättää vieraammalle katsojalle paljon mielikuvituksen varaa.

Esimerkiksi perheemme viisivuotiaan mielestä se on musta aukko

johon käydään huutamaassa kiukut. 

Vielä suunnittelen tasojen vaihtoa puisiin,

tuo muovin tuntuinen puujäljitelmä kun on alkanut nyppiä pahasti.

Sitten taitaakin olla aika siirtyä keittiön toisen puolen pariin.

Ja etten ihan koko kunniaa tästä rempasta ota vain itselleni

niin myönnettäköön,

oli minulla apureita.

Ja hyviä apureita olivatkin

 -nämä viisi- ja kolmevuotiaat <3

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

PS olohuoneessa

Ja niin ne löysivät tiensä olohuoneeseen,

ikean PS tuolit.

Aika kivasti sopeutuivat kaiken luonnonmateriaalin keskelle 

kiiltävässä, muovisessa ulkoasussaan.

Vaan arvatkaapa, mikä on ollut minulle pahin pala purtavaksi 

remontintäyteisen viikonlopun keskellä?

Nuo eripari tyynyt!

Olen aina kammoksunut usean erilaisen kuosin yhdistämistä samassa tilassa.

Nyt yritin heittäytyä villiksi ja sekoittaa sekä tyynypareja 

että kuoseja.

Vielä tuo asetelma on minun silmissäni yhtä kuin sirkus 

kaikkine kuvioineen,

mutta katsotaan kauanko jaksan koetella itseäni ;) 

Leikkisyydessään muuten aika hauska kokonaisuus,

ainakin aivan asukkaidensa näköinen :)

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Kaapin paikka

Kesällä värkkäämäni DIY kaappi 

löysi vihdoin paikkansa kun lastenhuone pyörähteli uuteen järjestykseen.

Vessaremontista jäi vinopino vanhoja kaappeja.

Ja siitä se idea sitten lähti.

Kaksi vanhaa yläkaappia,

metalliset pöydän jalat,

uudet vetimet

ja keltaista sekä mustaa maalia.

Sitten väänneltiin, käänneltiin,

porattiin, sahattiin, sirkkelöitiin ja hiottiin.

Lopuksi maalattiin

ja voilà, näin syntyi tämä kaappi! :)

Meena

The Dots vs. Dropit

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Tai ainakin lompakko.

Tämä yksi yksinäinen Muuton Dots ripustin on riippunut seinällä 

jo aivan liian kauan ilman kavereita.

Olen odotellut loppuja, keltaisia ja mustia, Dotseja saapuvaksi jo hyvän tovin.

Nyt loppuviikosta on vihdoin tarkoitus lähteä katsastamaan

 joko uusi erä olisi saapunut liikkeeseen.

Mutta näinhän siinä sitten kävi .

Nyt tekisi mieli ruuvata alas tuo ainokainenkin 

ja vaihtaa takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan.

Dropit kuvat lainattu täältä

Ihastuin ihan suunnattomasti Normann Copenhagenin

Dropit koukkuihin.

Tyhmyyksissäni jätin ne silloin kuitenkin kaupanhyllylle.

Ja nyt harmittaa! 

Tuolla naulakkoseinällä kun ei varsinaisesti ole

söpöstelyn lisäksi

mitään tärkeää virkaa

kuten takkien tms. säilytystä,

niin uskoisin että Dropit koukut 

ajaisi asiansa paremmin kuin Dotsit.

Ihaniahan nuo on molemmat,

siinäpä se vaikeus piileekin.

Odotellaan ja katsotaan

mitä se kuuluisa pettämätön intuitio kertoo :)

Kyllä vain, murheiden suuruus on nyt tätä luokkaa ;)

Virkistävää syyspäivää kaikille!

Meena

Yhden naisen pikkuremppa

Sitä upeeta tehdasmaista industrial tyyliäkö?

Eh, ei ihan näin hurjassa mittakaavassa ;)

Vaan tässä päivän kuulumiset keittiöstä.

Aamusta homma jatkui seinän kimpussa.

Ja tähän seinäänhän ei siis alunalkaen ollut tarkoitus koskeakkaan ;)

Totesin kuitenkin, että siinä on aivan törkeä määrä

maalikerroksia.

Ja niin sitä sitten rapattiin. Ja rapattiin...

Nyt on sitten entistä ehompi, paljas seinä maalattuna kertaalleen pohjamaalilla.

Viimeiset sokkelitkin pistin surutta pihalle, vaikka alta paljastui lisää 

sitä keltaista seitkytlukua.

Tilanne näyttää siis paljon lohdullisemmalta nyt illalla

kuin mitä se oli vielä aamulla.

Huomenna aamusta tuleekin jo sähkäri tekemään taikansa.

Ja sehän tarkoittaa sitä, että minä pääsen sen jälkeen sotkemaan laastin kanssa.

Näin ne hommat etenee täällä, 

katon ja seinien maalausta on myös luvassa huomiselle.

Huh,

menin lupaamaan että hoidan koko projektin omin voimin.

Ja jos joku asia on varma, niin se,

että sen myös teen! :)

(Paitsi sähkötyöt, joista menee jälleen iso kiitos maailman parhaalle isälle ja hänen suhteilleen)

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Kulisseissa - Mitä täällä tapahtuu nyt

Hartioita särkee, selkä on jumissa ja pää käy ylikierroksilla.

Hm, tutun oloinen tunne.

Hei, näähän on ne oireet, 

jotka juontuu kaikki 

tilasta nimeltään remontti!

Polkaisin viikon tehokkaasti käyntiin keittiön purkamisella.

En sentään koko keittiötä pistänyt pakettiin,

vaan toisen puolen yläkaapit 

(+sokkelit, välitila ja muu epäolennainen) 

sai nyt väistyä paremman vision tieltä.

Allekirjoittaneella on hiukan huono tapa 

saada kaikki tuntumaan ihan älyttömän helpolta

siellä oman pään sisällä.

Muutama voimasana saattoi päästä viimeisen kaapin kohdalla,

mutta periksi ei annettu.

Se joka leikkiin ryhtyy niin leikin kestäköön, eikö? :)

Nyt odottelen sähkäriä vierailulle että tuon ihanan seitkytluvun seinän saisi paketoitua piiloon.

Siihen pari hassua päivää päälle ja avot, valmista tulee!

Niin helppoa ;)

Meena

Hullunkurinen inspis - pala luontoa olohuoneeseen

Ja näin se sitten syntyi.

Olohuoneenpöytä. 

Vanhat puu-parat pelastettiin isäni takapihalta pannuhuoneeseen kuivumaan.

Kuivattelu tuntui vievän ikuisuuden

ja niin kuin projektista perillä olevat saattavat huomata

-kolmas pölli uupuu edelleen.

Moottorisahan käsittelyssä paljastui,

että se raasu oli lähestulkoon laho ja jatkaa siis kuivumista edelleen.

Vielä pidän toivoa yllä, että kyllä siitä käyttökelpoinen saadaan.

Hiontaa ei nämä puut nähneet.

Halusin säilyttää karhean ja elävän pinnan.

Mielestäni ne on kivat juuri näin 

-pikkuisen vinksallaan,

mutta sen verran suorassa että kynttilöitä uskaltaa polttaa päällä.

Maali sitoo sen verran hyvin, ettei tikut tartu ohikulkijoiden varpaisiin :)

Hieman hullunkuriseltahan se kuulostaa, että meillä on muutama puunrunko keskellä olohuonetta.

Mutta minä tykkään. Älynä.

Meena