"Hei muutetaan tonne, tuo se on.
Se on se oikee!"
Näin hihkuttiin meidän sohvalla taas kerran
Etuoven tarjonta nokan edessä.
Asuntokuume iskee aina
tasaisin jatkuvin väliajoin,
varsinkin miespuoliskoon.
Viisikymmentä neliötä lisää, vinokatto, miellyttävä pohjaratkaisu ja iso tontti
saa äkkiä unohtamaan ne miinuspuolet,
kuten loputtomat lumityöt, öljylämmityksen riemut ja pidemmät välimatkat.
Minä silmäilen jo lähintä puhelinta, kun puoliso tutkii välittäjän tietoja.
Pahimman huuman keskellä mieleen syttyy kysymys, että entäs tämä sitten,
pitäiskö tää muka myydä?
Mielikuva kodissamme näytössä kiertävistä ihmisistä saa niskavillat pystyyn.
Joku muuko suunnittelisi keittiöön hillitymmät välitilat?
Tai supattelisi kesken näytön, että vessan rapatut seinät pitää kyllä levyttää uudestaan.
Entäs olkkarin värimaailma, se pitäis kyllä uusia kokonaan.
Ei käy, tämähän on meidän kotimme!
Koti, jonka joka ikinen,
vinokin, kynnys on itse asennettu.
Turvalliset seinät, joita on maalattu monen mielialan mukaan sävystä toiseen.
Paikka, joka kätkee tuhansia muistoja ja säilyttää rakkaimpia ihmisiä.
Annetaanpa olla, ei muuteta mihinkään.
Järjestellään vaikka huoneita vaan vähän uusiksi.
Vaihdetaan väliovet, ja maalataan makkari.
Mutta katotaan ihan huvikseen vielä niitä kerrostaloasuntoja...
Meena
Voi että minulle tuli hyvä mieli tästä sun postauksesta! :D
VastaaPoistaTunnistan tästä myös itseni, hätähousun.
Hihi, Laitetaan vain naisena olemisen piikkiin, eikö vaan ;)
Poista