Ennätyspitkä radiohiljaisuus takana.
Eikä kuulosta mahdottomalta ajatus, että toinenkin mokoma on vielä edessä.
Aika vilahtaa supervauhtia joulusta juhannukseen ja näköjään vielä senkin yli.
Täällä vain elellään sitä keski-ihanaa arkea ja lomaa vuoron perään. Nautitaan niistä onnenmurusista mitä elämä juuri tällä hetkellä tarjoaa ja yritetään opetella myös hengähtämään välillä.
Kotia laitetaan silloin kun jaksetaan. Tai halutaan.
Enää tässä kodissa ei kukaan jaksa pahastua, jossei imuri huudakkaan joka päivä.
Kaapinpäälliset saa rauhassa pölyttyä sillä välin, kun aikaa kulutetaan johonkin arvokkaampaan.
Hullujakin inspispuuskia tulee ja menee entiseen malliin,
mutta onneksi edes osan niistä saa kanavoitua kodin ulkopuolelle.
Juuri nyt koti ei tunnu hyvältä.
Sisustus miellyttää omaa silmää ja tavarat tunnistaa omakseen,
mutta tunne puuttuu.
Ehkä arki yrittää tehdä tepposet koti-suhteelle. Tai sitten elämä huutaa jotain uutta.
Nyt kuitenkin nautitaan.
Muista asioista, kuten kesästä.
Auringosta. Ihmisistä.
Elämän käännekohdista.
Meena
