Mestariteos.

Kartell Masters-tuolissa on yhdistettynä kolmen klassikon muodot 

sopivan sirossa paketissa.

 Eli sehän on kuin meille tehty!

Saako tästä päätellä, 

että oli meillä muutkin kuin lapset olleet kilttinä ennen joulua?

Meena

Jouluiloa.

Paketit on kääritty piiloon, koti puettu jouluun ja projektit rauhoitettu hetkeksi.

Pieni rutistus vielä töitä

ja tämä talo hiljentyy juhlan äärelle.

Riemullista joulua kaikille!

Meena

Koivu.

Johan on taas ideat.

Saada nyt päähänpinttymä jostain koivusta.

Viikko sitten kahlasin metsässä 

varsinaisen viidakkoveitsi kainalossa ja taskulamppu hampaiden välissä.

Suuret oli taas suunnitelmat, kun kuvittelin saavani komean, 

paksurunkoisen, valkoisen koivunrungon mukaani (niin, sillä viidakkoveitsellä..). 

Mielessä ei kuitenkaan käynyt, että ne sellaiset puut saattaa olla jokusen metrin korkeitakin…

Oli tyydyttävä vähempään ja nappasin mukaani pienen käppyräisen latvan. 

Kotona vuolin puun paljaaksi 

ja tadaa, sehän näyttää ihan siltä kuin pitikin.

Kyllä meillä ollaan nyt iloisia joulukoivusta.

Vaan on meillä hei kuusikin, 

mallia mini.

Meena

Tikusta asiaa.

Joku saattaa ehkä muistaa, että meidän vessa remontoitiin kesällä?

Eikä ihan vähän, 

vaan lattiasta kattoon, seiniä myöten.

Siihen on kyllä oltu tyytyväisiäkin. 

Ehkä jopa harvinaisen pitkään, ilman minkäänlaisia muutoksia.

Köh köh, kuka lie suunnitellut.

Voisko puoli vuotta olla kuitenkin sellainen väli, 

että ruvetaan keksimään taas niitä päivityksen tarpeita ja tehdään tikusta asiaa,

ihan vaan huvin vuoksi?

Allekirjoittanut on nimittäin hinkunut tilaan pyöreää peiliä.

Ja sehän löytyi, muutamalla klikkauksella ja ilman epätoivon kyyneleitä.

Jottei peilin vaihto kuitenkaan sujuisi ilman päänvaivaa, niin seuraavaksi mietitään, 

että siirtääkkö allasta vähän oikealle vaikko seinäkaappeja himpunverran vasemmalle.

Ei nimittäin natsannut mittasuhteet ihan yksiin näillä,

meidän vessalla ja tällä peililöydöllä.

Vaihtoehdot taitaa olla tasan siinä että

a) ruvetaan tuumasta toimeen, 

samalla kun kanssaeläjän ja putkimiehen pinna paukkuu äärimmilleen 

tai

b) jätetään peili tilaamatta.

Hm. Kummankohan ottais? :)

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

art or not.

Voiko taidetta olla liikaa?

Jos minulta kysytään, niin vastaus on jyrkkä ei.

Se on mielestäni kuitenkin parhaimmillaan silloin, 

kun edestä löytyy DIY-liite ja hitunen omistajan henkilökohtaisia tuntemuksia.

Ajatukseni taiteesta ei liity rahaan tai huippunimien loihtimiin teoksiin.

Minun mielestäni taide on siellä, missä itse näet sitä.

Erikoisen muotoinen ruosteläntti metallissa, 

pieni yksityiskohta asusteessa 

tai 

jännittävät muodot vieraassa esineessä.

Viime aikoina olen yrittänyt rikkoa omia rajojani taiteen ja sisustamisen suhteen.

Muotojen, pintojen ja värien ei tarvitse sopia.

Voi yhdistää myös niitä asioita, mitkä saattaa tuntua umpihullulta.

 Näin minä kovasti haluaisin ainakin uskoa.

Yksitoista vuotiaana maalasin variksia paperille.

Silloinen kuvaamataidon opettajani ohjeisti, että taiteessa pariton määrä on aina istuvampi.

Ja niin viidesluokkalainen minäni pohti, 

maalatakko kolme vai viisi varista.

Tämä asia iskostui päähäni. Ja tiukasti iskostuikin. 

Taulut löytyy seiniltä joko kolmen kappaleen ryhmissä tai yksinään. 

Kaksi ei toimi ja viisi on liikaa.

Vielä en ole varma, 

että oliko ko. opetus suoranainen palvelus vai pikemminkin lapsuuden trauma. :D

Näin virtaavan ajatustulvan takaa löytyy olohuoneen uusi taulu,

kieroutuneen koukuttava Edvard Munchin teos Huuto (Skrik).

Tai ainakin sen litografinen DIY versio.

Innostavaa viikkoa,

Meena

Tervetuloa, tulevaisuus.

Huutoni on kuultu ja turhautumiseeni vastattu.

Joko arvaat, mikä on kyseessä?

Kirjeen otsikossa puhuttiin rakentamisesta ja suluissa korjaamisesta. 

Tämä ei siis voi olla huono juttu.
Tämän on oltava juuri sitä, minkä pariin olen huokaillut ja hinkunut.

Ihminen saa sen, mitä tarpeeksi haluaa. 

Ihminen saa sen, mitä tarvitsee.

Kuukauden päästä, seuraavat kaksi vuotta,
minä saan olla taas ahkera opiskelija.

Ja mikäkö minusta sitten isona tulee?
No ammattilainen, tottakai.


Iloa ja intoa!

Meena

Roskasta romuksi

Ai että turhauttaako?

No jo vain.

Haikeudella muistelin niitä kesäpäiviä, kun takapihalla syntyi värkkäys jos toinenkin.

Puuroskaläjä muuntui sängynpäädyksi, 

vanhat tuolit uusiksi,

puupöllit pöytätasoksi

ja vessaremontin jäänteet kaapiksi.

Nyt kun ulkona tulee vuorotellen lunta, räntää, vettä ja taas vettä

ei tarvi haaveillakkaan nuista hommista.

Vaan hei, onneksi on aina nää sisäseinät mitä tuusata.

Meena

Ministi joulua.

Näppärä Marjukka Nuapurista -blogista haastoi minut 

kertomaan kauneimmasta joulukoristeestani.

Haaste osoittautui yllättävän kiperäksi, 

koska valtaosa meidän joulukoristeista saa jäädä täksi jouluksi varastoon.

Minä, perheen suurin joulufanaatikko, aion olla tänä vuonna aika ankee

 ja pitää joulukrääsän minimissään.

Syynä se, että en kestä liikaa turhaa sälää ympärilläni.

Ja toiseksi -

 mieluisia joulukoristeita ei tahdo löytyä mistään.

Eilen kiersin Stockmannin jouluosastoa kuin hullu puuroa.

Joululaulut korvissa, tavoitteena löytää mielikuvituksen tuottamia,

ilmeisesti olemassa olemattomia joulukoristeita.

No mukaan ei tarttunut muuta kuin entisestään paheneva ähky 

sydämistä, tähdistä, glitterisistä enkeleistä ja monen mallisista punalakkisista.

Vaan eipä siinä,

tänä vuonna joulutunnelman luomiseksi 

minulle riittää ripaus punaista,

elävä tuli, tuoksuvat kynttilät,

pehmeät tekstiilit,

juutti ja matot

ja karhea puu, joka luo ihanaa lämpöä.

Huikean plussan tuo valkoinen maa ja appelsiineihin painetut neilikat tuoksullaan.

Jotka tosin Herra O nimesi

ei-niin-jouluisesti Hellraiser-appelsiineiksi...

Koristeilla tai ilman, enää kolme viikkoa!

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Olohuoneessa. Kyllä, taas.

Ja taas se veivaa sitä samaa olohuonetta.

Can´t help it, pakko oli pikkusen pyöräyttää.

Huomasitteko, että meillä on muuten ensimmäiset joulukoristeet esillä?

Saapa nähdä, jääkö ne tänä vuonna siihen. :)

Meena

V niinku melkein valmis.

No mutta.

Ihmeiden aika ei ole ohi 

- eteisen kaappi on viimeistelyä vaille valmis ja meillä pidetään taas mattoja.

Hurraa, ensimmäistä kertaa tämäkin tila näyttää siltä,

 että tässä asumuksessa oikeastaan asuukin joku.

Eikä siihen menny ees ku ykstoista kuukautta.

Meena

Pientä säätöä.

Mikäkö on sunnuntaissa parasta?

Se, että silloin on aikaa pilkun viilaamiselle, turhanpäiväiselle säätämiselle ja rennolle oleskelulle.

Tänään viilattiin olohuonetta kahden kalusteen ja yhden tyynyn verran. 

Tai no.

Kaikki varmasti tuntee sen pisteen,

 kun loppujakin huonekaluja siirrellään päämäärättömästi sentti sinne ja sentti tänne

- aina kyllästymiseen saakka.

Sitten oltiinkin jo naputtelemassa eteisen seiniä. 

Kas näin, lumipalloefekti on valmis vyörymään.

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight