Haaste: Viisi kysymystä.

Tänne heilahti viiden kysymyksen haaste.  

Ihanat, taitavat naiset

eli  Marjut Vanha Matkalaukku-blogista ja Kaksin Kaksiossa-blogin Laura 

haastoivat kertomaan seuraavaa:

1. Lempivärisi sisustuksessa

Onko pakko valita vain yksi? 

Kauniita värejä on paljon, mutta yhdessä ne on yleensä vielä toimivampia.

Oman kodin sisutuksessa lemppareita on valkoinen, musta (yllättyikö joku?), koivu ja keltainen.

Jossain toisessa tilassa lemppareiksi taas saattaisi kivuta ihan toisenlaiset värit. Hyvänä esimerkkinä ihanan kamala vihreä.

2. Designesine / -huonekalu, joka ei ikinä tule meille

Jos nyt vastaan tähän, että Ghost-valaisin, niin luultavasti se ilmaantuu meidän nurkkiin jossain vaiheessa.

Eli jätetäänpä vastaamatta. :) 

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv.ssä

Tää on helppo! Kurt Wallander.

Punainen tukka ja hyvin älliä, toimii!

4. Suosikki leivonnassa

Jos osaa leipoa tasan kolmea eri sorttia, niin on luultavasti tyydyttävä niihin vaihtoehtoihin?

Suklaakakku käy aina. Toimii myös pelkkänä suklaana, ilman kakkua.

5. Viisi blogisuosikkia

Näitä on kovastikkin enemmän kuin viisi. 

Kuten jo yllä mainitut kaksi,  

Nuapurissa, Valkoinen Soihtu, Puistolassa, Nurin-Kurin, Koti Aurorassa, Casa-X, jne.

Kaikki upeita blogeja, huikean kauniita koteja ja vielä huikeempia henkilöitä niiden takana.

Eikä ne muuten nuihin rajoitu.

Laiska ei vaan jaksa linkittää enempää :) 

Edellämainitut haastan nappaamaan haasteen mukaansa, ellei sitä ole jo tehnyt :)

Meena

Moni valaisin päältä kaunis.

Millainen on kaunis valaisin?

Minulle se on 

erikoinen, joskus jopa kummallinen.

Näyttävä, muttei liikaa huomiota varastava.

Ja niin kuin kuvista voi huomata, 

niin pieni industrial häivähdys on edelleen pop, etenkin juuri valaisimissa.

Siihen soppaan kun sotketaan hyppysellinen designia, ministi ikeaa ja runsaasti omaa tyyliä,

on lopputulos saletisti mieluinen.

Loisteputket, perinteiset kattovalaisimet ja vanhat spottihökötykset 

(mitä kanssaeläjä olisi ruuvailemassa kattoon harva se päivä)

ovat taas aivan oma kastinsa, jota yritän aktiivisesti häätää meiltä ulos.

Ja mitä pöytä- ja seinävalaisimiin tulee, niin niitä ei varmaan voi koskaan olla liikaa?

Aina ei vaan ulkonäkö kohtaa käytännöllisyyttä.

Pidettäskö sittenkin myös ne loisteputket ja spotit. Ihan kaikessa kamaluudessaan.

Nimim. valaisinfriikki, jonka koti on lähestulkoon aina hämärä.

Meena

Kuitti.

Työmaalla runkopuuhia, seuraavalla seinäpintoja.

Siinäpä tämän päivän tunnelmat tiivistettynä.

Haittaakse, jossei kotona sitten jaksa enää tehdä mitään tyynyjen pöyhintää kummempaa? 

Hups vain, ja taas on yksi viikko paketissa. 

Kai yhden vapaapäivän saa laskea viikonlopuksi?

Ihan superia viikonloppua kaikille!

Nautiskelkaa, iloitkaa ja innostukaa.

Vaikka sitten siitä jääkiekosta ;) 

Meena

Tule kevät, tule jo.

Toiset syttyy tänään jääkiekosta,

minä jostain muusta.

Jos ihan hirmu tarkkoja ollaan, niin ihan mistä hyvänsä muusta, kuin jääkiekosta.

Ehkä ihaninta ikinä

on tulla kotiin, jossa auringonsäteet leikkii lattiassa ja seinien pinnoilla.

On tätä odotettu. Päivänvaloa nimittäin.

Tervemenoa talvi, tervetuloa kevät! Saahan sitä jo odottaa?

Allekirjoittaneelle kevään tulo tarkoittaa sitä, että matot rullataan äkisti kaappeihin. 

Jopa niin sutjakkaasti, että takki unohtuu päälle ja laukku ovensuuhun.

Tulkoon takaisin esille taas sitten joulun alla.

Krääsä sais taas karsiutua puoleen

 ja värejä tekis mieli.

Onpa pienenpieni kutina, että tänä keväänä 

tykästyn keltaisen lisäksi vanhaan kunnon oranssiin.

Luultavasti tämän päivän hehkutuksen seurauksena 

heti huomenna sataa kymmenen senttiä lunta.

Vaan eipä me harmistuta.

Nyt odotellaan. Kevättä, aurinkoa, valoa. 

Ja sitä oranssia.

Meena

Puista puuhaa.

Se on kevät ny, kun joulukoivu muutti eteisestä keittiöön.

Kohtahan se käy myös juhannuskoivusta, eikö?

Kapinallinen ripustaa koivuun männynkäpyjä -

aivan niin kuin koivun sisään roudaaminen ei olisi jonkun mielestä ollut jo itsessään tarpeeksi kummallista.

Vielä vaan kuitenkin haikailen sen paksumman koivunrungon perään. 

Saattaapa olla metsäreissu pian edessä :)

Rentoa lauantaita!

Meena

Yäk, unikkoa.

Tiedättekö, miten se saa aina hymyn huulille, 

kun jossain ulkomailla sattuu näkemään unikkoverhot ikkunassa?

Onhan ne nyt niin perussuomea.

Minun ja unikko-kuosin välinen suhde on jossain ällötyksen ja ilon välillä häilyvä.

No, useimmiten sen ällötyksen.

Ihan vain ja ainoastaan siitä syystä, että se on niin tavallista.

Ja tämä tyttöhän on kaikkea muuta kuin tavis.

Nyt pääsi kuitenkin käymään niin, 

että isänmaallisuus vei voiton ja ko. kukkaset hiippaili pienessä pläntissä meidänkin kotiin.

Onhan nyt sentään unikon juhlavuosi.

Suotakoon tämä nyt sitten meidän makuuhuoneeseen parin tyynyn muodossa.

Vaikka saattoipa olla, että kääntöpuolen raitakuosi oli se mikä ratkaisi.

Mentiinpä sitten raidoilla tai kukkasilla -

Onnea unikko ja hurraa Suomi!

Meena