Kömpelön kämmit

 "Ei saa koskea kynttilöihin, tai täti alkaa itkemään!"

Huvittuneena muistelin hyvän ystäväni ohjeistaneen

 silloin taaperoikäisiä lapsiaan

näin aina meillä vieraillessaan.

Luulen vahvasti näiden lasten miettivän aikuisena,

että kuinka höntti täti onkaan ollut kyseessä :)

Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää,

eikä meillä itketä lattialle lenteleviä kynttilöitä tai kaatuneita maljakoita.

Ja tiedättekö miksi?

Koska tämän talon tunaroiva rähmäkäpälä on allekirjoittanut itse.

Se on aika usein, kun kuulee ihmisten pohtivan,

ettei pienet lapset ja sisustus-sommitelmat mahdu saman katon alle.

Onnekseni meillä lapset on aina osanneet jättää 

helposti särkyvät koriste-esineet ja kynttilät rauhaan.

 Sen sijaan omien jälkieni korjailuun kuluu yllättävän paljon aikaa.

Upouusi block-valaisin koki karun kohtalon, 

kun rikoin katkaisijan maalausprojektin tohinoissa.

Mies puolestaan joutui hälyttämään lisä-apua, 

kun kaadoin puolitoista litraa pataruokaa tiskikoneen alle.

(Kyllä, se on ilmeiseseti myös mahdollista)

Sohvaltamme taas löytyy noin kymmenet

kaatuneet kahvit ja 

keittiönlattiasta komea kolo tippuneen lasiesineen jäljiltä.

Eikä tämä töppäily rajoitu vain kotiseinien sisäpuolelle,

vaan töistä olen saanut tuomisiksi mm. kuhmun otsassa vaatetangon jäljiltä 

ja vetistelevän silmän kenkäepisodista.

Lapset touhuilkoot siis kaikessa rauhassa, 

mutta siivousvälineet kannattaa kaivaa esille jo siinä vaiheessa,

kun minä ryhdyn kahvinkeitoon. :)

Ehkäpä juuri nuo aamuiset viisi kuppia kahvia 

yhdistettynä levottamaan luonteeseen

voi olla hyvinkin se syy 

jatkuvaan käsien tärinään ja kuin-itsestään-tippuileviin astioihin.

Mutta ei tässä onneksi tarkkakätisen kirurgin uraa suunnitella.

Sen sijaan loppuviikosta odotellaan uutisia muiden opintojen suhteen ;)

Hauskaa päivää!

Meena

WebRep

currentVote

noRating

noWeight