Viimeinen.

Melkein vuosi siinä taas vierähti.

Onhan tämä suoranaista blogin kaltoinkohtelua.

Niin minä palasin vielä rikospaikalle 

aikeissani poistaa koko pystyyn kuollut viritelmä.

Houkutus kävi kuitenkin liian suureksi selata vielä kertaalleen vanhat blogitekstit läpi

ja seuraavassa hetkessä sitä löysikin itsensä sohvankulmasta, tippa linssissä, muistojen tulvan myllerryksessä.

Joissain kohtaa sai ihan tosissaan ihmetellä

onko meidän koti ollut joskus tommoinen 

ja olenko minä ollut joskus tuollainen?

Lyhykäisyydessään tiivistettynä

koti on muuttunut matkan varrella yberromanttisesta tavallisen harmaan kautta 

suoraviivaisen selkeäksi, värittömäksi ja kolkoksi.

Ehkäpä samanlaista kaavaa voisi käyttää tyypistä sisustuksen takana

mutta no worries,

nyt kaiken kalseuden keskelle on löytänyt pikkuhiljaa tietään myös 

herkkä vaaleanpunainen ja koristetyynyjen lateksi on vaihtunut samettiin.

Meiltä löytyy nykyään myös verhoja ja jopa pari mattoa,

eikä joka päivä olla sutimassa uutta seinää mustaksi.
Täällä on menty pitsistä betoniin
ja nyt seistään jossain kultaisella keskitiellä niiden kahden sopuisassa sekametelissä.

Ei tässä enää yberromantikoksi ruveta, mutta suunta se on tämäkin.
Ja jos tunteeseen on luottaminen
niin se suunta on erittäin oikea. Kodille ja tyypille, molemmille.

Aikansa kutakin

ja nyt on aika jättää nämä muistot omaan arkistoonsa.

Ehkä uusiin haasteisiin palataan uuden blogin tiimoilta, ehkä ei.

Ehkä kirjoitetaankin ihan muista elämän osa-alueista 

kuin tyynyjen pöyhinnästä seuraavaksi. Tai ollaan kirjoittamatta.

Hymyillään kun tavataan

nautitaan valosta

ja elämän pehmeydestä.

Meena

Ihanasti elossa.

Ennätyspitkä radiohiljaisuus takana.

Eikä kuulosta mahdottomalta ajatus, että toinenkin mokoma on vielä edessä.

Aika vilahtaa supervauhtia joulusta juhannukseen ja näköjään vielä senkin yli.

Täällä vain elellään sitä keski-ihanaa arkea ja lomaa vuoron perään. Nautitaan niistä onnenmurusista mitä elämä juuri tällä hetkellä tarjoaa ja yritetään opetella myös hengähtämään välillä.

Kotia laitetaan silloin kun jaksetaan. Tai halutaan.

Enää tässä kodissa ei kukaan jaksa pahastua, jossei imuri huudakkaan joka päivä. 

Kaapinpäälliset saa rauhassa pölyttyä sillä välin, kun aikaa kulutetaan johonkin arvokkaampaan.

Hullujakin inspispuuskia tulee ja menee entiseen malliin, 

mutta onneksi edes osan niistä saa kanavoitua kodin ulkopuolelle.

Juuri nyt koti ei tunnu hyvältä.

Sisustus miellyttää omaa silmää ja tavarat tunnistaa omakseen, 

mutta tunne puuttuu. 

Ehkä arki yrittää tehdä tepposet koti-suhteelle. Tai sitten elämä huutaa jotain uutta.

Nyt kuitenkin nautitaan.

Muista asioista, kuten kesästä.

Auringosta. Ihmisistä.

Elämän käännekohdista.

Meena

voi Valo.

Syksyn synkkyydessä sitä havahtuu yllättävän yksinkertaisiin seikkoihin.

Kuten siihen, 

että koti on ja pysyy pimeänä vaikka valaisimia ripustelisi katonrajat notkolleen.

Rajatonta iloa synnyttäneen ahaa-elämyksen jälkeen 

pääsyylliseksi pimeyteen nimettiin mustaksi maalatut seinät, 

eikä siitä hetkestä vierähtänyt vuorokautta pidempään kun valoa suorastaan syöneet tummat pinnat oli päälle maalattu 

punertavan valkoisella sävyllä.

Seuraavan aamun fiilis uudistetusta olohuoneesta oli mykistävä. 

Aamukahvit venyi päivään saakka, ihan vain ihmetellessä

Valoa, avaruutta ja uuden näköisiä vanhoja tiloja.

Valon ja valkoisuuden pettämätön liitto teki kodista taas oman.

Vaikka keskeneräisyydet kummittelee syvällä takaraivossa, niin koti näyttää jälleen minulta.

Tai edes tämänhetkiseltä minulta. 

Kun liiasta synkkyydestä päästiin niin mieli ja olohuone näyttää puhuvan täysin samaa kieltä.

Eli tulkoon vaan syksy synkkyyksineen, minun olohuonetta se ei lannista.

Meena

Aina jotaki pientä

Kiire. Mikä hirviän huono tekosyy.

Kotiseinien tuijotteluun, saatikka kuvailuun, jää nykyään aivan liian vähän aikaan.

Erikoista kyllä, ne villeimmät uudistus idikset oman kodin suhteen ei silti hiljene hetkeksikään.

Aina täällä jotaki pientä tapahtuu.

Jos ei muuta, niin joku valaisin vaihtuu uuteen tai joku jakkara uuteen nurkkaan.

Mutta ne huikeimmat hommat odottaa pidempiä päiviä, minkä johdosta tämä koti alkaa näyttää rautakaupan varastolta.

Takapiha on pullollaan rakennusjätettä, eteisessä lojuu nippu vaneria, yhdessä nurkassa läjä kakkosnelosia ja vaatekaapeista löytyy maalipurkkeja. Saunasta puhumattakaan.

Vaan eipä siinä, pidempiä vuorokausia odotellessa. Näillä mennään.

Meena

Kotivinkki 19/2014

Hiphip ja hurraa, 

tätähän on odotettu keväästä saakka.

Siellä se nyt sitten on, kauppojen hyllyillä, uusin Kotivinkki.

Toukokuussa räpsittyjä kuvia katsellessa hoksaa, kuinka saamaton 

allekirjoittanut on ollut blogin parissa.

Huushollissa on muuttunut yksi jos toinenkin asia ja huonekalu tällä välin.

Nyt itteä niskasta kiinni ja kameran kanssa kierrokselle!

Kotivinkin jutusta huikean isot kiitokset 

Tanjalle ja Eveliinalla!

Meena

Kuhinaa yhestä keittiöstä.

Yks kulkee pitkin keittiötä ja huokailee.

Millä tähän keittiön muutokseen sais vähän lisää vauhtia?

Kärsimätöntä ei yhtään helpota se betonimöykky, joka kuivuu nyt kuudetta viikkoa takapihalla

 ja toivonmukaan päätyy vielä joku päivä keskelle keittiötä.

Siitähän ne ideat sitten taas lähti (lue: karkas lapasesta).

Niin keittiöremontin, kuin tulevaisuuden työhaaveidenkin suhteen.

Sairaspäivän polttavin pulma silti on, että maalaisko nykyisen keittiönpöydän kuitenkin keltaiseksi. 

Sillä välin, niitä muita haaveita odotellessa.

Meena

Kahelina keltaisesta.

Aiettä täällä ollaan ihan hurahtaneita.

Minä nimittäin, keltaiseen. 

Ja kesään. Ja uusittuun kotiin. 

Ja työhön, ja elämään ylipäätänsä.

Mutta jos nyt yritetään pysyä aiheessa

niin tuo netin roskalavalta bongattu keltainen pöytä 

tuo aika säpäkkää vipinää meidän olkkariin.

Aika aarre 

ja taas päästiin kierrättämään.

Olohuonekkin tuntuu olevan vihdoin oikein päin kalustuksen suhteen. 

Tai sitten se on se hävitetty televisio, mikä pisti fengshuit kohilleen? 

Meena

Pieniä muuttoja 2/3

Huoneiden muuttorumba senkun jatkuu vaan.

Hitsit miten paljon iloa pienetkin muutokset saa aikaan.

Tai sitten se on tuo meillä pikkuhiljaa leviävä keltainen väri, joka ilostuttaa? 

Minun makuuhuone muutti takaisin kotikonnuilleen. 

Kyllä ne huoneet toimii näin päin kaikkein parhaiten, vaikka välillä 

onkin pakko kapinoida ja yrittää toisin.

Taas eletään muuten niitä aikoja, kun haaveillaan minimalistisesta sisustuksesta ja työnnetään ylimääräistä krääsää kaappien perukoille.

Taitaa loppua lyhyeen tälläkin kertaa ne minimalisti-haaveet. 

Viimeistään loppuviikolla, ikean reissuun.

Meena

Pieniä muuttoja 1/3

Eilisessä päivässä riitti vauhtia ja vipinää

 kun meillä koettiin kolmea eri huonetta koskevat muuttotalkoot. 

Olohuone selvisi vähimmällä, sieltä kun ei karkotettu telkkaria suurempaa.

Työpiste sinne kuitenkin muutti. Kaikkine rojuineen päivineen. 

Ehkä siinä joku alkais tehdä myös oikeesti töitä nyt? 

Hienosäätöjä vailla valmista ja avot

- pahimmat inspispuuskat on taas hetkeksi tyynnytetty.

Meena